Emil Aaltosen Säätiön kevään apurahahaussa LK Arno Ylitalo sai hakemansa neljän kuukauden osavuotisen työskentelyapurahan. Ylitalo tutkii Turussa kehitetyn vasta-ainelääkkeen bexmarilimabin hyödyntämistä ja yhdistämistä osaksi myeloisten verisyöpien hoitoa ja hoitotulosten parantamista.
Tutkimuksestaan Ylitalo toteaa, että toistaiseksi ainoa mahdollisesti parantava hoito akuuttiin myelooiseen leukemiaan on suuriannoksinen solusalpaajahoito, jonka jälkeen potilaan luuydin voidaan korvata luovuttajalta saadulla luuytimellä. Taudin ennuste on hyvin huono ja raskaista hoidoista huolimatta suurella osalla potilaista tauti lopulta uusiutuu. Bexmarilimabin turvallisuutta ja tehoa yhdessä standardihoidon kanssa testataan nyt Suomen yliopistollisissa sairaaloissa potilailla, joilla on uusiutunut tai vasta diagnosoitu myeloinen verisyöpä.
– Lääketieteen opiskelijana en voisi keksiä innostavampaa tutkimuksen kohdetta, kuin uuden sukupolven lääkkeen edistäminen osaksi näiden monimutkaisten syöpätautien hoitoa. Myeloisten verisyöpien vaikeudesta kertoo myös se, että toisin kuin monissa muissa syövissä, potilaiden hoito toteutetaan lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin jo 50 vuotta sitten. Potilaiden hieman parempi selviytymisaika selittyy suurelta osin kehittyneellä sytostaattien sivuvaikutusten hoitamisella.
– Osavuotisen työskentelyapurahan ansiosta voin rahoittaa täysipäiväistä työskentelyä tutkimukseni edistämiseksi. Jäin lääketieteen opiskeluista välivuodelle neljännen vuoden jälkeen keskittyäkseni väitöskirjatutkimukseni edistämiseen. Välivuoteni aikana olen analysoinut kliinisen kokeen potilaiden veri- ja luuydinnäytteitä, jotta voisimme paremmin ymmärtää miten bexmarimabi toimii potilaiden elimistössä. Tärkeää on myös havaita ne tekijät, joiden avulla tulevaisuudessa voimme löytää hoidosta eniten hyötyvät potilaat.
——————————–
Aikaisemmat apurahansaajien esittelyt löytyvät täältä.