Tutkimuksessaan teologian tohtori Tiia Liuski tutkii, miten kuoleman mahdollisuus jäsentää toimijuutta suomalaisessa sotilaskoulutuksessa ja miten nämä kysymykset heijastuvat laajempaan yhteiskunnalliseen varautumiseen.
Suomessa sotilaskoulutus koskettaa laajaa osaa väestöstä. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvassa maanpuolustusjärjestelmässä iso osa kansalaisista kuuluu reserviin, ja poikkeusoloihin varautuminen ulottuu tavalla tai toisella koko yhteiskuntaan. Siksi myös se, miten ihminen orientoituu kuoleman mahdollisuuteen ja toimintaan äärimmäisissä tilanteissa, on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe.
”Kuolema on asevoimissa läsnä toimintaa jäsentävänä ehtona. Silti sen eksistentiaalista merkitystä toimijuudelle on käsitelty Suomessa vasta rajallisesti”, Liuski toteaa.
Liuskin polku tutkimusaiheeseensa on kulkenut sekä hänen sotilaspappeja käsitelleen väitöskirjansa että Itä-Suomen yliopiston rahoittaman kaksivuotisen FIN-ARMOR -tutkijatohtorihankkeen kautta. Väitöskirjassaan hän tarkasteli sotilaspappeja, joiden työ teki näkyväksi, että asevoimissa on erityistä asiantuntijuutta kuoleman, kärsimyksen, häpeän ja moraalisen vastuun kysymyksissä. Tämä herätti kiinnostuksen tarkastella laajemmin sitä, miten muun muassa kuolevaisuuteen ja ihmisyyden rajakysymyksiin liittyvät teemat jäsentyvät sotilaskontekstissa.
”Huomasin, että tutkimuksen keskiössä oleva toiminta rakentuu osittain sellaisen ulottuvuuden varaan, jota ei käsitellä kovin eksplisiittisesti yhteiskunnan tasolla. Tämä havainto oli tutkimukseni varsinainen lähtökohta.”
Huhtikuussa 2025 Liuski aloitti tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopiston uudessa hyvinvointiteologian oppiaineessa, jossa eksistentiaaliset kysymykset, hyvinvointi sekä ihminen kriisien keskellä ovat tutkimusryhmän keskeisiä tutkimusteemoja. Näillä kysymyksillä viitataan muun muassa ihmisen kokemukseen olemassaolosta, elämän merkityksestä ja sen rajallisuudesta. Samalla hän työskentelee vierailevana tutkijana Maanpuolustuskorkeakoululla.
Liuskin tutkimus tuo sotilaan toimintakyvyn tarkasteluun eksistentiaalisen näkökulman. Kansainvälisessä tutkimuksessa teemaa lähimpänä ovat tarkastelut esimerkiksi yksilön psykologisesta kuormituksesta, kriisinsietokyvystä ja erilaisista henkisistä valmiuksista. Nämä käsitteet tavoittavat tärkeän osan ilmiöstä, mutta Liuskin tutkimus kohdistuu erityisesti niihin inhimillisiin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin, jotka voivat vaikuttaa toiminnan taustaehtoina.
”Aluksi pohdin eksistentiaalista aspektia yhtenä sotilaan toimintakykyyn kytkeytyvänä tekijänä. Työn edetessä on kuitenkin käynyt yhä selvemmäksi, että kyse saattaakin olla perusehdoista, jota vasten muita toimintakyvyn ulottuvuuksia voidaan jäsentää.”
Eksistentiaalisilla kysymyksillä Liuski tarkoittaa esimerkiksi ihmisen suhdetta kuolemaan ja kuolevaisuuteen. Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa kuolema on pitkälti institutionalisoitunut: se sijoittuu sairaaloihin, hoitolaitoksiin ja rituaalisesti jäsennettyihin tiloihin. Kuolema on kliinistynyt ja tapahtuu usein suljettujen verhojen takana – sen arkinen kohtaaminen on harvinaisempaa. Sotilaskontekstissa tällainen kulttuurinen etäisyys saattaa synnyttää hiljaista jännitettä poikkeusoloihin valmistautumisessa ja niihin kouluttautumisessa – tilanteissa, joissa joudutaan tekemään nopeita, usein paineenalaisia päätöksiä ja joiden seuraukset voivat inhimillisesti katsottuna olla peruuttamattomia.
Liuskin työpäivät yhdistävät käsitteellistä ajattelua, kirjoittamista ja empiiristä tutkimusta. Myös ajatusten sparraaminen mentoreiden ja kollegojen kanssa on tärkeä osa tutkimustyötä. Käynnistyvässä tutkimuksessa hyödynnetään sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Aineistoa kerätään sotilaskoulutuksen eri toimijaryhmiltä kyselyiden ja haastatteluiden avulla. Liuski kehittää myös käsitteellisiä jäsennyksiä, joiden avulla voidaan tehdä näkyväksi ilmiöitä, joita ei voida suoraan mitata.
”Tutkimuskohteeni edellyttää sensitiivistä tutkimusotetta. Eksistentiaaliset kysymykset eivät myöskään asetu helposti mitattavaan muotoon, mutta ne voivat silti olla merkityksellisiä sen kannalta, miten ihminen orientoituu äärimmäisiin tilanteisiin ja toimii niissä.”
Tutkimusta tukee monitieteinen verkosto. Itä-Suomen yliopiston ExistWell Lab -tutkimusryhmä yhdistää teologian, uskontopsykologian ja eksistentiaalifilosofian näkökulmia. Kansainvälisesti Liuski toimii muun muassa Suomen edustajana Uumajan yliopiston European Research Unit for Military Chaplaincy -tutkimusyksikössä. Syksyllä hän aloittaa oman teologian kandidaattiseminaarin teemalla ”turvallisuus” ja lähtee tutkijavierailulle Uumajaan.
Liuskin nykyisissä tutkimuksissa tarkastellaan erityisesti ihmistä ja ihmisyyttä kriisien keskellä. Hänen tutkimuksensa hahmottaa laajemmin yksilöiden ja yhteisöjen varautumista ja toimintakykyä osana kansallista turvallisuuskeskustelua. Asevelvollisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa kuolevaisuuden ja voimankäytön kysymykset koskevat laajaa kansalaisjoukkoa – myös kotirintamalla. Se, miten kuoleman mahdollisuutta jäsennetään sotilasorganisaatiossa, koskettaa siten koko yhteiskuntaa.
Hänen tutkimuksensa tuo varautumiskeskusteluun eksistentiaalisen näkökulman, jota hän kuvaa käsitteellä eksistentiaalinen varautuminen. Käsite viittaa siihen, miten ihmiset ja instituutiot jäsentävät kuolevaisuuteen, merkityksellisyyteen ja elämän rajallisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä niiden vaikutusta toimijuuteen jo ennen mahdollista kriisiä.
Liuski on jo laajentanut tutkimustaan kansainväliseen vertailevaan tutkimukseen yhdessä suomalaisten ja kansainvälisten tutkijoiden kanssa muun muassa eksistentiaalisen varautumisen, moraalisen toimijuuden ja kansainvälisen humanitaarisen lain noudattamisen kysymyksissä. Tulevaisuudessa hän pyrkii kehittämään edelleen eksistentiaalisen varautumisen teoreettista viitekehystä ja tutkimaan sen merkitystä erilaisissa turvallisuuskonteksteissa.
Tutkimustyön aikana Liuski on palannut toistuvasti saman havainnon äärelle.
Teologiaan saatetaan toisinaan suhtautua hieman etäisenä tieteenalana suhteessa maanpuolustukseen ja sotatieteisiin. Sillä ei ole sotatieteissä samanlaista vakiintunutta asemaa kuin esimerkiksi kasvatustieteillä, psykologialla, sosiologialla tai teknisemmillä tieteenaloilla. Tutkimukseni myötä on kuitenkin tullut näkyväksi, että teologiset näkökulmat tarjoavat välineitä tarkastella esimerkiksi kysymyksiä siitä, miten kuolemaa ja menetystä kohdataan kriisitilanteissa, miten toimintakyky voidaan säilyttää ja miten ihminen voi säilyä mahdollisimman kokonaisena tilanteissa, jotka laittavat ihmisen säröille tai jopa rikkovat sisältä käsin.
“Teologinen näkökulma voi auttaa myös ymmärtämään, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen haavoittuu sisältäpäin perustavanlaatuisella tavalla. Se voi täydentää olemassa olevaa ymmärrystä erityisesti silloin, kun kysymykset liittyvät inhimilliseen kärsimykseen ja ihmisyyden rajakohtiin. Tässä kohtaa tutkimukseni tulee lähelle esimerkiksi sotilaspappien asiantuntijuutta ja eettisen toimintakyvyn tutkimusta.”
Kun Liuskilta kysyy, miten hän kuvailisi tutkimustaan kolmella sanalla, vastaus tiivistää koko hankkeen luonteen: vanha, uusi – uudelleen ajateltu.
Tiia Liuski on teologian tohtori ja postdoc-tutkija Itä-Suomen yliopiston hyvinvointiteologian oppiaineessa. Hän on erikoistunut eksistentiaalisen ulottuvuuden tarkasteluun sotilas- ja kriisikonteksteissa ja toimii vierailevana tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella. Emil Aaltosen Säätiön myöntämä apuraha mahdollistaa pitkäjänteisen tutkimustyön ihmiselämän merkityksellisten kysymysten parissa.
Hyvinvoinnin kasvua –
luovaa tieteellistä tutkimusta tukemalla