Markus Laukkanen luki Taru Sormusten Herrasta alakoululaisena loppuun, käänsi kirjan ympäri ja aloitti alusta. Nyt hän tutkii, miten juuri tällaiset rakastetut tarinat valjastetaan internetin poliittisiin kiistoihin.
Vuosituhannen vaihteen internet lupasi paljon. Nuori fantasiakirjojen ja videopelien ystävä löysi sieltä vertaisyhteisöjä, joita yhdisti jaettu rakkaus samoihin tarinoihin. Kun filosofian tohtori Markus Laukkanen palasi tarkastelemaan näitä yhteisöjä tutkijan silmin 2010-luvun lopulla, hän huomasi niiden muuttuneen perusteellisesti.
”Faniyhteisöistä oli tullut paljon isompia ja ne olivat siirtyneet kulttuurin marginaaleista valtavirtaan. Muu yhteiskunta vaikutti niihin enemmän kuin aiemmin, ja ne alkoivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun enenevässä määrin”, Laukkanen kertoo.
Laukkanen tutkii ilmiötä, joka avaa näkymän internetajan kulttuurin olennaisiin mutta vaikeasti tavoitettaviin piirteisiin. Hän selvittää, miten fiktiivisiä teoksia, kuten J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa tai Dragon Age -videopelejä, välineellistetään osana poliittisesti latautunutta tulkintakamppailua. Kyse on niin sanotusta internetin kulttuurisodasta.
Tutkimuksen taustalla on havainto, joka koskettaa koko nyky-yhteiskuntaa. Internetin mediaympäristö on aiheuttanut laajan auktoriteettikriisin: julkinen luottamus virkamieskoneistoon, lehdistöön ja akatemiaan on romahtanut. Kun perinteiset instituutiot eivät enää tarjoa uskottavaa pohjaa uskomuksille, ihmiset hakevat legitimiteettiä muualta.
Tässä kohtaa kertomukset astuvat kuvaan.
”Kertomusmuoto pystyy itsessään luomaan auktoriteettia ja legitimiteetin vaikutelmaa. Hyvin kerrottu tarina tempaa lukijansa mukaan ja tuntuu merkitykselliseltä”, Laukkanen toteaa. ”Tämä on sinänsä aina ollut totta, mutta internetin mediaympäristössä kertomusten kyky legitimoida uskomuksia korostuu merkittävästi.”
Käytännössä tämä tarkoittaa, että verkkoalustoilla jaetut tarinat toimivat välineinä, joilla perustellaan poliittisia kantoja ja rakennetaan yhteisöllistä identiteettiä. Erityisesti tuttujen fiktiivisten teosten ympärille rakennetut tulkinnat saavat tässä keskeisen roolin. Kun joku kehystää ajankohtaisen kiistan Harry Potterin hyvän ja pahan taistelun kautta, hän lainaa kertomukselta sen emotionaalista ja moraalista painoarvoa.
Laukkasen työ on konkreettisesti lukemista ja kirjoittamista. Hän lähestyy aineistojaan teorialähtöisen lähiluvun kautta. Tarkka ja syväluotaava tekstianalyysi paljastaa yksittäisten tekstien merkityskerrokset. Sosiaalisen median aineistot vaativat kuitenkin myös tilastollista analyysiä, koska tekstimassaa on valtavasti.
”Sosiaalisen median aineistojen lukeminen on kirjallisuustieteilijän näkökulmasta usein puuduttavaa, ainakin verrattuna kirjallisuuden lukemiseen”
Tutkijantyön parhaaksi puoleksi hän nimeää uteliaisuusvetoisuuden: mahdollisuuden seurata kysymyksiä sinne, minne ne johtavat. Kääntöpuolena vapaa-aika jää usein haaveeksi. ”Tutkimukseen liittyvät kysymykset ovat aina enemmän tai vähemmän mielessä.” Vaativuudestaan huolimatta työ tuntuu Laukkasesta omalta ja mielekkäältä tavalla, joka on hänen kokemuksensa mukaan nykytyöelämässä harvinaista.
Internetin mullistus ei ole jäänyt tutkijoilta huomaamatta. Teknologian ajamaa kulttuurin muutosta tarkastellaan tällä hetkellä monilla tieteenaloilla ja monenlaisista näkökulmista käsin.
”Siitähän on olemassa suorastaan laaja kriittinen konsensus, että yhteiskunta ja kulttuuri ovat käyneet jo pidempään läpi suuria, kehittyvän teknologian mahdollistamia muutoksia”, Laukkanen sanoo.
Hänen oma panoksensa nousee kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksesta. Laukkanen lukee kertomuksia tavalla, joka paljastaa niiden rakenteen ja vaikutuskeinot, ja juuri se tekee näkyväksi, miten tarina suostuttelee lukijaansa. ”Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkijana haluan omalta osaltani osallistua tähän tärkeään projektiin uniikista näkökulmasta”, hän toteaa.
Emil Aaltosen Säätiön apuraha vie Laukkasen Bergenin yliopistoon Norjaan, jossa toimii maailman johtava digitaalisen kertomuksentutkimuksen keskus.
”Koska väittelin vasta vuoden 2025 lopussa, antaa rahoitus minulle poikkeuksellisen mahdollisuuden ruveta rakentamaan kansainvälistä ja itsenäistä tutkijanuraa. Ilman apurahaa en pystyisi tekemään tätä tutkimusta lainkaan”, Laukkanen sanoo.
Uusi tutkimusympäristö tarjoaa tuoreita näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka laajentavat tutkijan horisonttia ja rikastuttavat työtä pitkällä tähtäimellä.
Laukkasen tutkimuksella on selkeä käytännön ulottuvuus. Pidemmällä tähtäimellä hän haluaa kehittää tutkimustulosten pohjalta konkreettista lukutaitokoulutusta, joka auttaa kansalaisia navigoimaan monimutkaisia mediaympäristöjä.
Kyse on siitä, että ihmiset oppisivat tunnistamaan, milloin kertomusmuoto tuottaa vaikutelman luotettavuudesta ilman todellista evidenssiä. He oppivat näkemään, milloin tarina tuntuu todelta juuri siksi, että se on hyvä tarina.
Laukkasen oma suhde tutkimaansa ilmiöön on muuttunut matkan varrella. ”Kun aloin työstää väitöskirjaani, ajattelin internetillä olevan paljon potentiaalia avartaa ihmisten ajattelua. Ja kaipa sitä potentiaalia onkin, vaikka se harmillisen harvoin toteutuu.” Näkökulma ilmiön yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin vaikutuksiin on muuttunut aiempaa pessimistisemmäksi.
Yhteiskunnan suuria suuntia ei yksikään tutkija käännä yksin, ja sen Laukkanen myöntää auliisti. Lannistavana hän ei asiaa silti pidä. ”Onneksi kuitenkin lukemattomat eri alojen osaajat työskentelevät haasteen erilaisten puolien kanssa”, hän sanoo.
Yksinkertaiset kysymykset ovat johtaneet pitkille poluille, alkuperäisiä suurempien haasteiden ääreen. Juuri se pitää tutkijan liikkeessä: fantasia, joka kerran tempasi mukaansa alakoululaisen, avaa nyt ikkunan koko digitaalisen ajan yhteiskunnan perustavanlaatuisiin jännitteisiin.
Markus Laukkanen on filosofian tohtori, joka erikoistuu digitaalisen ajan kertomuskulttuuriin ja verkkoyhteisöjen toimintaan. Hänen tutkimuksensa yhdistää kirjallisuustieteen, kulttuurintutkimuksen ja sosiaalisen median analyysin tarkastellessaan, miten fiktio ja poliittinen keskustelu kietoutuvat yhteen verkkoalustoilla. Emil Aaltosen Säätiön tuki mahdollistaa tutkimusjakson Bergenin yliopistossa, jossa sijaitsee alan kansainvälinen huippukeskus.
Hyvinvoinnin kasvua –
luovaa tieteellistä tutkimusta tukemalla