KT Annukka Pursi Helsingin yliopistosta käsittelee tutkimustyössään aihetta ’Kenellä on oikeus surra? Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa’
”Tutkimuksellisesti minua on aina kiehtonut aikuisten ja lasten välisen vuorovaikutuksen rakentuminen institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa. Olen pohjakoulutukseltani varhaiskasvatuksen opettaja, joten varhaiskasvatuksen tutkimusperustainen kehittäminen on ollut vahva taustamotiivi tutkimuksen tekemiselle ja tutkijanuralle lähtemiselle. Väitöskirjassani syvennyin alle 3-vuotiaiden lasten ja aikuisten välisiin leikillisiin kohtaamisiin. Istuessani alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmän lattialla ja tallentaessani videokameralla arjen vuorovaikutusta, havaitsin ilon ja leikillisyyden lisäksi paljon myös surua, haikeutta ja ikävää sekä lohduttavia kohtaamisia. Suru oli ilon ja leikillisyyden rinnalla havaittavissa erityisesti päiväkotitaipalettaan aloittavien lasten kokemuksen pohjavireessä.
Tutkimuksessani ’Kenellä on oikeus surra? Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa’ selvitän alle kouluikäisten lasten surua suomalaisissa päiväkodeissa. Tarkastelen surua aikaisempaa tutkimusta laajemmin ymmärtäen sen kattokäsitteenä useille eri tunteille (esim. ikävä, yksinäisyys, turvattomuus) ja suremisen käytännöille (esim. itkeminen, toisten läheisyyteen hakeutuminen, vuorovaikutuksesta vetäytyminen). Alustavien empiiristen havaintojeni pohjalta suru voi syntyä tilanteessa, jossa pieni lapsi aloittaa päiväkodin ja joutuu olemaan erossa tutusta ja turvallisesta vanhemmasta tai huoltajasta. Muita mahdollisia surua aiheuttavia tekijöitä lasten arjessa voivat olla kaveripiiristä ulkopuolelle jääminen, yksinäisyys ja sairastaminen. Lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila ja eristyksissä oleminen ovat voineet tuoda uusia surun aiheita monen lapsen elämään. Suru tutkimusaiheena on erityisen ajankohtainen ajassamme juuri nyt.
Yhteiskunnallisesti on tärkeä tarkastella vuorovaikutusta pienen lapsen kehollisesta perspektiivistä. Minua puhuttelevat kysymykset siitä, millaisia mahdollisuuksia pienillä lapsilla on ilmaista tunteitaan, mielenkiinnonkohteitaan ja mielipiteitään yhteiskunnassamme? Tulevatko pienten lasten keholliset surun kokemukset nähdyiksi, kuulluiksi ja tunnustetuiksi arjen kohtaamisissa? Tutkimukseni ja sen kysymykset pohjautuvat vuosien taustatyöhön kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa ja tutkimusryhmissä. On hienoa olla mukana luomassa jatkumoa tälle tutkimustyölle nuoren tutkijan apurahan turvin.”
””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””’
KTM Hilla Backin tutkimusaiheena on ’Kielten moninaisuus ja sosiaalinen osallisuus: Maahanmuuttajien näkökulmia yliopisto-opiskelusta työelämään’
”Olen väitöskirjatutkijana Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan yksikössä. Aiemmin olen tutkinut työntekijöiden motivaatiota ja organisaatiokäyttäytymistä. Aloittaessani väitöskirjanteon vuonna 2018 olin erityisen kiinnostunut ulkomaalaisten työntekijöiden ja opiskelijoiden inkluusiosta Suomessa. Tämä pohjautui ulkomailla vietettyihin vuosiini, jolloin olin itse ulkomaalaisena ulkopuolinen, sekä työhöni Aallon kansainvälisissä palveluissa.
Väitöskirjatutkimukseni aloitin tutkimalla ulkomaalaisten opiskelijoiden inkluusiota, ja tällä hetkellä keskityn ulkomaalaisiin työntekijöihin suomalaisissa työyhteisöissä. Olen erityisen kiinnostunut kielen roolista tässä yhtälössä. Alustavat tulokset näyttävät, että kieli voi hyvin jakaa yhteisöjä ”kielikupliin”, jotka vaikeuttavat erityisesti ulkomaalaisten inkluusion tunteiden syntymistä. Väitöskirjani päämääränä on selvittää, mitkä mekanismit vaikuttavat inkluusion tunteiden syntymiseen ulkomaalaisten työntekijöiden ja opiskelijoiden keskuudessa, sekä tarjota keinoja parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista.”