Vuonna 2023 apurahansaaneet tutkijat esittäytyvät
KM Reija Ahola
KTM Karelia Dagnaud
FM Elisabeth Mikkonen
LK Arno Ylitalo
LK Arno Ylitalo
Bexmarilimab osana uuden sukupolven yhdistelmähoitoa kestävämmän hoitovasteen saavuttamiseksi myeloisissa verisyövissä
Emil Aaltosen Säätiön kevään apurahahaussa LK Arno Ylitalo sai hakemansa neljän kuukauden osavuotisen työskentelyapurahan. Ylitalo tutkii Turussa kehitetyn vasta-ainelääkkeen bexmarilimabin hyödyntämistä ja yhdistämistä osaksi myeloisten verisyöpien hoitoa ja hoitotulosten parantamista.
Tutkimuksestaan Ylitalo toteaa, että toistaiseksi ainoa mahdollisesti parantava hoito akuuttiin myelooiseen leukemiaan on suuriannoksinen solusalpaajahoito, jonka jälkeen potilaan luuydin voidaan korvata luovuttajalta saadulla luuytimellä. Taudin ennuste on hyvin huono ja raskaista hoidoista huolimatta suurella osalla potilaista tauti lopulta uusiutuu. Bexmarilimabin turvallisuutta ja tehoa yhdessä standardihoidon kanssa testataan nyt Suomen yliopistollisissa sairaaloissa potilailla, joilla on uusiutunut tai vasta diagnosoitu myeloinen verisyöpä.
– Lääketieteen opiskelijana en voisi keksiä innostavampaa tutkimuksen kohdetta, kuin uuden sukupolven lääkkeen edistäminen osaksi näiden monimutkaisten syöpätautien hoitoa. Myeloisten verisyöpien vaikeudesta kertoo myös se, että toisin kuin monissa muissa syövissä, potilaiden hoito toteutetaan lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin jo 50 vuotta sitten. Potilaiden hieman parempi selviytymisaika selittyy suurelta osin kehittyneellä sytostaattien sivuvaikutusten hoitamisella.
– Osavuotisen työskentelyapurahan ansiosta voin rahoittaa täysipäiväistä työskentelyä tutkimukseni edistämiseksi. Jäin lääketieteen opiskeluista välivuodelle neljännen vuoden jälkeen keskittyäkseni väitöskirjatutkimukseni edistämiseen. Välivuoteni aikana olen analysoinut kliinisen kokeen potilaiden veri- ja luuydinnäytteitä, jotta voisimme paremmin ymmärtää miten bexmarilimabi toimii potilaiden elimistössä. Tärkeää on myös havaita ne tekijät, joiden avulla tulevaisuudessa voimme löytää hoidosta eniten hyötyvät potilaat.
***********************
FM Elisabeth Mikkonen
Äidinmaidon terveysyhteydet aasiannorsulla
FM Elisabeth Mikkonen on hiljattain filosofian maisteriksi valmistunut ekologi. Emil Aaltosen Säätiö myönsi huhtikuussa Mikkoselle kolmivuotisen nuoren tutkijan apurahan ensimmäisen vuoden hänen väitöskirjantyöhönsä, joka käsittelee äidinmaidon terveysyhteyksiä luonnonoloissa elävillä aasiannorsuilla. Maidon koostumukseen vaikuttavista tekijöistä tiedetään melko vähän ja erityisen vähän tästä tiedetään luonnollisissa elinympäristöissä elävillä eläimillä, joilta maidonkeruu tutkimustarkoituksiin on yleensä mahdotonta. Norsun jälkeläiset ovat kuitenkin pitkään riippuvaisia äidinmaidosta ja hoivasta.
Aihe yhdistää Elisabeth Mikkosen pitkäaikaisen intohimon terveystutkimukseen, eläinfysiologiaan, biokemiaan sekä evoluutioekologiaan, joita kaikkia hän on opiskellut yliopisto-opintojensa aikana.
– Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että sain nuoren tutkijan apurahan Emil Aaltosen Säätiöltä, mikä mahdollistaa täysipäiväisen tutkimustyön tämän uskomattoman kiinnostavan aiheen parissa.
Tutkimus toteutetaan Turun yliopiston biologian laitoksella.
– Käytettävissäni on Myanmar Timber Elephant -projektin kautta aineisto Myanmarin puolivilleistä työnorsuista, joka sisältää paitsi laajan kirjon norsunmaidosta analysoituja yhdisteitä myös runsaasti tietoa norsujen terveydestä, lisääntymishistoriasta ja ekologisista tekijöistä. Tämä norsupopulaatio on ihanteellinen maidon koostumuksen tutkimukseen, koska norsujen kuolleisuus, hedelmällisyys ja käyttäytyminen muistuttavat luonnossa villeinä eläviä norsuja, joiden maidon koostumuksen tutkiminen on mahdotonta.
Tutkimuksessaan Elisabeth Mikkonen pyrkii selvittämään, miten äidin ja poikasen terveys, muut piirteet ja olosuhteet ovat yhteydessä äidinmaidon koostumukseen luonnonoloissa elävillä aasiannorsuilla.
– Tavoitteenani on myös selvittää, miten maidon eri komponentit ovat yhteydessä toisiinsa sekä miten äidinmaidon koostumus on yhteydessä poikasten hyvinvointiin, kasvuun ja käyttäytymiseen. Tutkimukseni paikkaa aikaisempien norsunmaitoa koskevien tutkimusten puutteita, sillä otoskoko on huomattavasti suurempi, norsut elävät luonnollisissa olosuhteissa ja saatavilla on pitkittäisaineistoa samoilta naarailta. Tutkimukseni lisää tietoa varhaisten olosuhteiden ja äidinmaidon koostumuksen terveysyhteyksistä ja tuo arvokasta tietoa uhanalaisen aasiannorsun suojeluun.
– Olen jo pitkään tiennyt haluavani tutkijaksi ja haaveillut nimenomaan tutkijanurasta monitieteellisessä terveystutkimuksessa, Mikkonen toteaa. – Olinkin todella onnellinen, kun minulle selvisi maisteriksi valmistuttuani, että graduohjaajani hakivat väitöskirjatutkijaa työstämään uutta ja ainutlaatuista norsujen maidon koostumukseen liittyvää aineistoa.
– Tutkijana pääsen myös tekemään kaikkea mitä rakastan. Kirjoittamaan tieteellistä tekstiä, opiskelemaan uusia asioita ja lukemaan mielenkiintoisia artikkeleita. Pääsen ratkaisemaan kiehtovia ongelmia, kohtaamaan haasteita, suunnittelemaan ja suorittamaan tilastollisia analyysejä. Lisäksi voin verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa sekä pitää ja kuunnella esityksiä mielenkiintoisista aiheista.
Kaiken kaikkiaan tämä kevät ei olisi voinut mennä paremmin, Mikkonen iloitsee.
– Minulla on yhtäkkiä unelmieni väikkäriaihe, tiedossa todella mielenkiintoisia oman alan kesätöitä ja rahoitus väitöskirjatutkimukselleni kolmen vuoden ajaksi.
*********************
KTM Karelia Dagnaud
Innovatiivisten tekstiilikuidun ja kankaan valmistusmenetelmien
kehitystyö Suomessa
Emil Aaltosen Säätiön kevään apurahansaajista on tällä viikolla esittelyvuorossa KTM Karelia Dagnaud, joka tutkii ekologisesti kestävien tekstiilikuitujen ja kankaiden valmistusmenetelmien kehitystyötä Suomessa. Tähän tarkoitukseen säätiö myönsi hänelle yhdeksän kuukauden osavuotisen työskentelyapurahan. Tutkimustyötään Karelia Dagnaud tekee Aalto-yliopistossa.
– Tavoitteeni on ymmärtää, miten valmistusmenetelmien kehitystyö käytännössä organisoituu ja miten käytännön toimijat kokevat muutokset. Tarkastelen sellaisia langan ja kankaan valmistusprosesseja, joissa raaka-aineena käytetään selluloosapohjaisia materiaaleja sekä vuosikausia jätteeksi päätynyttä suomenlampaan villaa.
– Minua on pitkään kiehtonut se, miten perinteistä tietotaitoa hyödynnetään ja uudistetaan, jotta voidaan vastata tämän päivän kestävän kehityksen haasteisiin ja unelmiin. Yksi innostavimmista puolista tutkimuksessa on ihmisten kohtaaminen. Haastattelut ja työntekijöiden havainnointi vahvistavat ajatusta siitä, että käytännön toimijoilla on voimakas tahto edistää tekstiilialan kiertotaloutta ja kestävyyttä niin ympäristön, yhteiskunnan kuin organisaationkin näkökulmasta.
Karelia Dagnaud pyrkii valottamaan työn käytänteitä ja kokemuksia elävien, etnografisiin aineistonkeruumenetelmiin nojaavien esimerkkien kautta sekä pohtimaan niitä organisaatioteorian yhteydessä.
– Saamani rahoitus mahdollistaa tutkimuksen kenttätyön jatkamisen kahdessa kohdeorganisaatiossa.
*******************
KM Reija Ahola
Varhaiskasvatusalan veto- ja pitovoimatekijät sekä hyvinvoinnin johtaminen ja johtamisen tuki varhaiskasvatuksessa ja alueellisen segregaatiokehityksen ehkäisemisessä
KM Reija Ahola tekee väitöskirjatutkimustaan varhaiskasvatusalan veto- ja pitovoimatekijöistä Helsingin yliopistossa. Emil Aaltosen Säätiö myönsi hänelle tähän tarkoitukseen kokovuotisen nuoren tutkijan apurahan.
– Tutkin väitöskirjatutkimuksessani varhaiskasvatusalan veto- ja pitovoimatekijöitä sekä hyvinvoinnin johtamista ja johtamisen tukea varhaiskasvatuksessa ja alueellisen segregaatiokehityksen ehkäisemisessä. Alan veto- ja pitovoimaa sekä hyvinvoinnin johtamista vahvistamalla voidaan vastata paitsi kriittiseen henkilöstötilanteeseen, myös jokaisen lapsen oikeuksien toteutumiseen ja koulutuksellisen yhdenvertaisuuden edistämiseen. Suomessakin on havaittavissa huolestuttavia merkkejä alueellisesta eriytymisestä varhaiskasvatuksessa, Reija Ahola toteaa.
– Tutkimuksellani haluan tehdä osani ehkäistäkseni tätä kehitystä.
Reija Ahola aloitti väitöskirjansa tekemisen tänä keväänä päättyneessä Osaava varhaiskasvatus -tutkimusprojektissa.
– Kiinnostukseni näihin teemoihin syttyi työskennellessäni aiemmin varhaiskasvatuksen eri työtehtävissä, jolloin sain todistaa sekä varhaiskasvatustyön merkityksellisyyttä että alan epäkohtia.
Tutkijan työn Ahola sanoo vaativan itsenäistä työotetta ja itsensä johtamisen taitoja, mutta näkee myös, että tutkijakollegojen kesken tukea ja apua on tärkeä osata pyytää ja myös tarjota.
-Tutkimustyön olen kokenut ajoittain haastavana, ja ajatusjumien kohdalla jopa turhauttavana, mutta vastapainona myös erittäin innostavana sen tarjotessa jatkuvasti oppimisen ja oivalluksen hetkiä. Nuoren tutkijan apuraha mahdollistaa minulle kokopäiväisen väitöskirjatyöskentelyn ja aiheeltaan ajankohtaisen tutkimuksen edistämisen.
Tutkimuksessaan Reija Ahola hyödyntää haastattelu- ja kyselyaineistoja, joissa kuullaan sekä varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien että päiväkodin johtajien näkemyksiä ja kokemuksia työelämän muutoksista ja varhaiskasvatuksen reformeista.
– Ensimmäisen osatutkimuksen edetessä tutkimusaineistojen moniäänisyyden tärkeys väitöskirjani kokonaisuudelle tuntuu edelleen vahvistuneen, ja myös seuraavien osatutkimusaiheiden merkitys on saanut vahvistusta. Toisessa osatutkimuksessa, hyvinvoinnin johtamisen analyysissa hyödynnän hyvinvointiin ja pedagogiseen johtamiseen liittyvää aiempaa tutkimusta ja kehitän edelleen kestävän hyvinvoinnin teoriaa. Alueellisen eriytymisen haasteita ja erityispiirteitä käsittelen artikkeliväitöskirjani kolmannessa osatutkimuksessa.
– Aiempaan tutkimustietoon nojaten tuotan tutkimustuloksilla käytäntöön sovellettavaa uutta tietoa, joilla voidaan vastata varhaiskasvatusalaan kohdistuviin haasteisiin.