Pasi Nevalainen tutki Valco-kuvaputkitehtaan arkistoa odottaen löytävänsä lakkauttamispäätöksen. Sen sijaan hän törmäsi vuosien prosessiin: tehtaan lopettamiseen liittyneet toimet kestivät yhtä kauan kuin tehdas oli ollut toiminnassa. Nyt hän tutkii taantuvia teollisuuslaitoksia ja kysyy: mitä todella tapahtuu tehtaalle ja sen ihmisille?
Tutkiessaan epäonnisen kuvaputkitehdas Valcon papereita, tutkija Pasi Nevalainen odotti löytävänsä lakkauttamispäätöksen ja ehkä lyhyen maininnan jälkitöistä. Sen sijaan arkisto sisälsi runsaasti lakkauttamispäätöksen jälkeiseen aikaan liittyvää aineistoa: henkilöstön kanssa käytyjä neuvotteluja, tuotantolaitteiden myyntiin liittyviä asiakirjoja, kiinteistön käyttöön liittyneitä suunnitelmia ja yrityksiä löytää uusia toimijoita tyhjäksi jääneeseen tehdasrakennukseen. Tehtaan lakkauttaminen ei ollut ohimenevä hetki, vaan prosessi, joka kesti lopulta yhtä kauan mitä tehdas oli ollut toiminnassa.
Tämä löytö muutti tutkijan suunnan. Nevalainen ymmärsi, että yrityshistorian kenttä oli jättänyt kokonaisen luvun kirjoittamatta.
Suomessa on historiallisista syistä kymmeniä paikkakuntia, jotka ovat riippuvaisia yhdestä tai muutamasta teollisuuslaitoksesta. Aiemmin valtiovallan ohjaamana teollisuutta sijoitettiin aluepoliittisin perustein: työpaikkoja sinne, missä niitä tarvittiin. Nyt monet näistä paikkakunnista taantuvat, ja tehtaiden lakkauttamiset muuttuvat paikallisiksi kriiseiksi.
”Yrityshistoriat kohdistuvat usein menestystarinoihin. Epäonnistumiset ja lakkautukset käsitellään ikään kuin ohimennen tai oppirahoina”, Nevalainen sanoo. Hän tutkii nyt Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksella taantuvia teollisuuslaitoksia ja kysyy: mitä todella tapahtuu tehtaalle ja sen ihmisille?
Nevalainen rajasi laajan aiheen tarkastelemalla valtion liiketoimintaa, johon on historiassa liitetty sekä aluepoliittisia lupauksia että odotuksia erityisestä vastuullisuudesta. Nyt on aika selvittää, miten nämä vastuut toteutuivat, kun tehdas sulki ovensa.
Nevalainen on kotoisin paikkakunnalta, josta on lakkautettu useita tehtaita viime vuosina. Ehkä siksi Valco-tutkimuksen jälkeen syntynyt idea tuntui henkilökohtaiselta. Tehtaan sulkeminen ei ole vain taloudellinen tapahtuma, vaan koko yhteisöä muuttava kriisi.
”Näihin tapahtumiin tuntuu usein liittyvän häpeän ja epäonnistumisen tunteita”, hän pohtii. Lakkautus rinnastetaan epäonnistumiseen, ja monet kokevat, ettei näiden tapahtumien ”penkominen” ole edes toivottavaa. Nämä tunteet vaikuttavat asianosaisiin, mutta myös vääristävät julkista keskustelua.
Nevalainen näkee toisin. Historiasta opimme, mutta tutkimus on tehtävä asianmukaisesti, etsimättä syyllisiä. Tehtaiden lakkautus on yhtä tärkeä osa taloushistoriaa kuin tehtaiden perustaminenkin. Ilman ymmärrystä siitä, miten prosessit todella hoituvat, emme paranna käytäntöjämme.
Tyypillinen tutkimuspäivä vaihtelee opetuksen ja tutkimuksen välillä. Paras päivä on sellainen, jolloin ehtii lukea ja kirjoittaminen sujuu. Parhaat ideat syntyvät kuitenkin lenkkipolulla – paikassa, joka ei liity projektiin mitenkään, mutta on osoittautunut tärkeäksi monessa aiemmassa tutkimuksessa.
Tutkimusprojekti on vielä alkuvaiheessa, mutta ensimmäiset havainnot yllättävät. Tutkimus paljastaa, miten nopeasti yritykset ja julkinen sektori oppivat aiemmista tapahtumista. On kehitetty vakiintuneita toimintatapoja kohdata paikallisia shokkeja.
Jos Valcon tapauksessa jälkihoito oli pitkälti tilanteenmukaista soveltamista, nykypäivänä nähdään selvästi kehitystä kohti järjestelmällisempiä käytäntöjä. Valcon tapauksessa tehtaan lopettamiseen liittyneet toimet kestivät useita vuosia, suurin piirtein yhtä kauan kuin tehdas oli ollut toiminnassa. Sittemmin tehtaiden lakkautuksetkin näytetään suunnitellun paremmin. Laajemmassa kontekstissa kyse ei ole vain siitä, että meillä on erilaisia lakkauttamistapauksia. Kyse on oppimisesta.
Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että tehtaan lakkauttaminen on parhaimmillaan uusi alku. Jokaista vanhaa tehdaskiinteistöä ei kuitenkaan täytetä datakeskuksilla, mutta tämä uuden alun mahdollisuus erottaa hoidetun kriisin hallitsemattomasta romahduksesta.
Teema on ajankohtainen. Uutiset tehtaiden lakkauttamisista eivät ole harvinaisia, mutta ne kertovat vain hetken. Nevalaisen tutkimus auttaa käsittelemään näitä tilanteita paremmin sekä paikallisyhteisöissä että politiikassa.
Laadullinen historiantutkimus tarjoaa jotain, mitä uutisointi ei anna: ajallisen ulottuvuuden. Nevalainen kerää julkista aineistoa –raportteja, pöytäkirjoja, julkisen sektorin tuottamia muistioita, lakkauttamispäätösten jälkidokumentteja – ja rakentaa niistä kokonaisuuden. Arkistot paljastavat sen, mitä uutisotsikoista puuttuu: mitä tapahtui kuukausi, vuosi, viisi vuotta sulkemisen jälkeen. Kun aineistoa tarkastellaan pitkällä aikavälillä, näkyviin tulevat paitsi päätökset, myös niiden seuraukset paikkakunnille ja ihmisille. ”Olen aina pitänyt ajallisesta ulottuvuudesta”, Nevalainen sanoo. Historia paljastaa, mitä tapahtui, mutta auttaa myös ymmärtämään mikä todella toimi ja mikä ei.
Emil Aaltosen Säätiön projektiapuraha tekee tämän tutkimuksen mahdolliseksi. Se mahdollistaa tutkimusavustajan ja tutkijan palkkaamisen sekä matkustamisen muutamia kertoja kansainvälisiin konferensseihin. Myöhemmässä vaiheessa projektiin liittyy myös tutkijatohtori. ”Tämä on erittäin tärkeää paitsi tieteen, myös tutkijanuriemme kannalta”, Nevalainen korostaa.
Ilman apurahaa tämä tärkeä osa taloushistoriaa jäisi marginaaliin, vaikka siitä opimme käsittelemään lakkauttamistilanteita paremmin. Suomessa on paljon paikkakuntia, jotka kohtaavat näitä kriisejä. Tutkimus palvelee yhteisöjä ja päättäjiä, jotka tarvitsevat ymmärrystä siitä, miten yritykset ja julkinen sektori hoitavat paikallisia shokkeja.
Kun seuraavan kerran luet uutisen tehtaan lakkauttamisesta, muista: tarina ei pääty siihen. Historia opettaa meitä kohtaamaan tämän päivän haasteita paremmin. Nevalaisen tutkimus kirjoittaa sen luvun, joka on jäänyt kirjoittamatta.
Pasi Nevalainen tutkii liiketoiminnan historiaa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksella. Hänen tutkimuksensa keskittyy valtion liiketoimintaan, teollisuuspolitiikkaan ja taantuviin teollisuuslaitoksiin. Emil Aaltosen Säätiön projektiapuraha mahdollistaa tutkimuksen, joka palvelee yhteisöjä ja päättäjiä lakkauttamistilanteiden käsittelyssä.
Hyvinvoinnin kasvua –
luovaa tieteellistä tutkimusta tukemalla
© Emil Aaltosen Säätiö 2025