Heli Korkka-Knuts analysoi laajaa tuomioaineistoa ennen ja jälkeen MeToo:n. Hänen tutkimuksensa osoittaa, onko liike muuttanut sitä, miten oikeudessa puhutaan häirinnästä – ja näkyvätkö rakenteelliset seikat argumentaatiossa.
Työelämä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana tavalla, jota harvat olisivat osanneet ennustaa. Heli Korkka-Knuts, 41-vuotias apulaisprofessori Åbo Akademissa, on seurannut tätä muutosta kahdesta näkökulmasta: ensin pitkään asianajotoimistoissa työskennelleenä lakimiehenä, nyt rikosoikeuden tutkijana. Hän muistaa ajan, jolloin organisaation johtaja saattoi pitää pikkujoulupuheen täynnä rivoja vitsejä ilman, että kukaan puuttui asiaan. Nykyään sama tilanne on mahdotonta kuvitella.
“Organisaation asenteiden ja ilmapiirin hienovaraisemmat merkitykset tunnistetaan paremmin kuin aiemmin”, Korkka-Knuts sanoo. ”MeToo-liike aiheutti valtavan yhteiskunnallisen huomion – ja silti sen todellisesta muutosvoimasta tiedetään yllättävän vähän.”
Tästä aukosta syntyi tutkimushanke, joka kysyy: onko MeToo-liike muuttanut sitä, miten häirintää ymmärretään oikeudessa? Kyse ei ole pelkästään siitä, muuttuivatko tuomiot – vaan siitä, muuttuiko koko puhetapa.
Tutkimusryhmä analysoi laajan tuomioaineiston, joka kattaa ajanjaksoa ennen ja jälkeen MeToo-liikkeen. Menetelmä on tarkka: he eivät tarkastele vain sitä, miten tuomarit päättivät asioista, vaan miten kaikki osapuolet – tuomarit, syyttäjät, puolustajat, todistajat – rakensivat argumenttinsa ja millaista kieltä he käyttivät.
”Käytämme tuomioaineistoa ikkunana siihen, miten häirinnästä puhutaan ja miten sitä ymmärretään”, Korkka-Knuts selittää. ”Analysoimme narratiiveja: näkyvätkö osapuolten argumentaatiossa esimerkiksi yrityskulttuurin ja valta-asemien merkitys, vai käsitelläänkö häirintää edelleen vain pistemäisenä fyysisen koskemattomuuden loukkauksena.”
Tutkimus ottaa huomioon myös lainsäädännön muutokset – erityisesti seksuaalirikossääntelyn uudistukset – jotta muutokset lakiteksteissä eivät sekoitu oikeuden ulkopuolisiin yhteiskunnallisiin muutosvoimiin. Monitieteinen tutkimusote yhdistää rikosoikeuden, organisaatiotutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen näkökulmat, mikä mahdollistaa ilmiön tarkastelun useasta suunnasta.
Alkuperäiseen tutkimusryhmään kuului postdoc-tutkija Otava Piha, jonka väitöskirjaohjaajana Korkka-Knuts on toiminut. Kun Piha sai paikan Max Planck -instituutista Saksasta, ryhmä sai uuden jäsenen: Sara Liinamo, joka tuo mukanaan sosiaalipsykologian näkökulman ja syventää monitieteistä otetta entisestään.
Korkka-Knutsin tie tutkijaksi oli pitkä ja harkittu valinta. Asianajotoimiston osakkuus odotti – vakaa, arvostettu, taloudellisesti turvallinen ura. Mutta tutkimuksen kutsu oli voimakkaampi.
”Ymmärsin, että molempien samanaikainen toteuttaminen ei ole realistista. Tutkimisesta en voinut luopua.”
Päätös oli henkilökohtainen, mutta myös yhteiskunnallinen. Tutkijana hän saa keskittyä juuri niihin kysymyksiin, jotka kokee tärkeiksi – ja vaikuttaa niihin
Nyt hänen arkensa koostuu lukemisesta, kirjoittamisesta ja yhteydenpidosta tutkimusryhmän jäseniin. Hän vastaa Åbo Akademissa rikos- ja prosessioikeuden opetuksesta, joten myös opiskelijoiden kohtaaminen kuuluu päiviin. Rikosoikeuden tutkijan rooliin kuuluu myös toimittajien taustoittaminen ja erilaisiin lainvalmistelutyöryhmiin osallistuminen.
Jos tutkimus onnistuu, se tuottaa konkreettista, käyttökelpoista tietoa. Millaisia häirintätapauksia ylipäätään etenee tuomioistuimiin? Millä perusteilla tuomioita annetaan? Miten tämä on muuttunut MeToo:n jälkeen?
Parhaimmillaan tutkimus vaikuttaa siihen, millaisiin seikkoihin syyttäjä ja muut osapuolet tulevaisuudessa kiinnittävät huomiota. ”Haluamme osoittaa, miten MeToo-liike on muuttanut oikeudellista ymmärrystä sukupuolisen häirinnän mekanismeista”, Korkka-Knuts sanoo. ”Kyse on rakenteellisista seikoista, organisaatiokulttuurista ja vallankäytöstä.”
Korkka-Knutsin tutkimus keskittyy yhteisöissä tapahtuviin väärinkäytöksiin laajemminkin. Tämä hanke avaa uusia näköaloja siihen, mikä selittää väärinkäytösten tapahtumista ja miten niitä voidaan oikeudellisesti estää – ei vain rangaista jälkikäteen.
Laajan tuomioaineiston analysointi edellyttää täysipäiväistä paneutumista sekä aineistoon että tutkimuskirjallisuuteen. Se ei ole realistista apulaisprofessorille, jonka tehtävät kattavat opetusta, opiskelijoiden ohjausta, lainvalmistelua ja akateemista hallintoa.
Emil Aaltosen Säätiön apuraha teki tutkimuksen mahdolliseksi. Rahoitus mahdollisti oman tutkimusryhmän kokoamisen ja antoi Korkka-Knutsille kokemusta tutkimusjohtamisesta – taitoja, joita hän tarvitsee myös tulevaisuudessa.
Kun Korkka-Knuts löytää aikaa, hän vetäytyy Hangon mökilleen hoitamaan välimerellisiä ruukkukasveja ja uimaan kylmässä merivedessä ympäri vuoden. Nyt hän kuitenkin elää uravaihetta, jossa työtä tehdään paljon. Urheilemiselle on pakko löytää aikaa, jotta mieli pysyy kirkkaana.
Heli Korkka-Knuts työskentelee apulaisprofessorina Åbo Akademissa, missä hän vastaa rikos- ja prosessioikeuden opetuksesta. Hänen tutkimuksensa yhdistää oikeustieteen käyttäytymistä tutkiviin tieteenaloihin tarkastellessaan yhteisöissä tapahtuvia väärinkäytöksiää.
Hyvinvoinnin kasvua –
luovaa tieteellistä tutkimusta tukemalla
© Emil Aaltosen Säätiö 2025