Mitä tapahtuu demokratialle, kun valtio vetäytyy arjen läheltä? Politiikan tutkija Johanna Vuorelma tutkii etäisyyden politiikkaa Suomessa. Kolmen vuosikymmenen aineisto paljastaa: palveluiden katoaminen ei ole vääjäämätöntä vaan poliittisten päätösten seurausta.
Postikonttori suljetaan, terveysasema siirtyy naapurikaupunkiin, poliisiaseman ovet lukittuvat. Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kysyy: mitä tapahtuu demokratialle, kun valtio haihtuu kansalaisten arjesta?
Vuorelma tutkii ilmiötä, jolle hän on antanut nimen: etäisyyden politiikka. Se on Suomen yhteiskunnassa käynnissä oleva muutos. Jokainen meistä on nähnyt lakkautetun palvelun tyhjät tilat, mutta emme ole osanneet sanoittaa, mitä kaikkea niiden mukana on kadonnut.
”Mitä kauemmaksi palvelut keskitetään, sitä vaikeampaa kansalaisen voi olla ymmärtää, mikä valtion merkitys on ja miksi siihen pitäisi luottaa”, Vuorelma tiivistää.
Mitä kauemmaksi palvelut keskitetään, sitä vaikeampaa kansalaisen voi olla ymmärtää, mikä valtion merkitys on ja miksi siihen pitäisi luottaa.
– Johanna Vuorelma
Kysymys on politiikan perusteista: minkälainen on kansalaisen suhde valtioon, kun valtio ei enää näy arjessa? Tutkimuksessa haastetaan ajatus, että julkisten palveluiden keskittäminen olisi jokin luonnonlaki. ”Ilmiöstä puhutaan välillä vääjäämättömänä kehityskulkuna, vaikka se on määrätietoisten poliittisten päätösten seurausta”, Vuorelma sanoo. ”Merkittävä osa nykypäivän poliittisesta liikehdinnästä Euroopassa on vastarintaa juuri etäisyyden politiikkaa kohtaan.”
Tutkimus kattaa vuodet 1990–2025, kolme vuosikymmentä poliittisia puheenvuoroja, lainsäädännön ohjausta ja rakenteellisia valintoja. Aineisto on poikkeuksellisen rikas: media-aineisto, eduskunta-aineisto, fokusryhmähaastattelut ja eliittihaastattelut. ”Sen äärellä vahvistuu tunne, että tämä tutkimus oli pakko tehdä”, Vuorelma kertoo.
Ja pakkohan se oli. Aiheesta on tehty yllättävän vähän laadullista tutkimusta, vaikka ilmiö koskettaa kaikkia suomalaisia. Se on jättänyt merkittävän aukon yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Vuorelma ei tee tutkimusta kirjoituspöydän ääressä. Hän matkustaa eri puolille Suomea kokoamaan fokusryhmiä, noin kuuden hengen ryhmiä, joissa keskustellaan etäisyyden politiikasta osallistujien omassa kunnassa.
”Kysymme heiltä erityisesti siitä, miten lähipalveluiden lakkauttaminen on vaikuttanut heidän näkemyksiinsä julkisen vallan merkityksestä”, hän selittää.
Tutkimusetiikka on keskiössä. Osallistujien anonymiteetti suojataan huolellisesti, ja jokainen voi itse päättää, mitä jakaa. Vuorelma painottaa kuuntelemista: fokusryhmissä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, vaan ihmisten omat kokemukset ja tulkinnat ovat yhtä arvokkaita kuin tutkijan näkökulma.
Vastaukset ovat täynnä ahaa-hetkiä. Fokusryhmissä ihmiset sanoittavat kokemuksia, joille ei ole aiemmin ollut käsitteitä. Tutkimus tekee näkyväksi jotain, joka on ollut koko ajan läsnä mutta hahmottomana.
Aineiston analyysissä Vuorelma käyttää kehysanalyysia, retoriikka-analyysia, narratiivianalyysia ja tekstianalyysia. Nämä menetelmät paljastavat, miten poliittinen kieli ja mediapuhe ovat muokanneet käsitystä palveluiden keskittämisestä. Arkistoaineiston kanssa hän työskentelee systemaattisesti, käyden läpi vuosikymmenten poliittista puhetta ja mediakeskustelua. Laadulliset menetelmät avaavat tulkintojen ja kokemusten maailman tavalla, jota numerot eivät tavoita.
Vuorelma ei usko tutkijakammioon hautautumiseen. Hän on jatkuvassa vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa: puhuu kouluissa ja kirjastoissa, antaa haastatteluja, kirjoittaa kolumneja.
”Suhtaudun tutkimukseen intohimoisesti ja valitsen tutkimusaiheikseni sellaiset teemat, joita pidän kiehtovina yhteiskunnallisina kysymyksinä”, hän sanoo.
Hänen kalenterinsa on täynnä: Kestävän kaupungin lukupiiri Tieteen ja toivon talossa, Tieteen päivien 2027 ohjelmatoimikunnan puheenjohtajuus, Tieteessä tapahtuu -lehden toimitusneuvosto, Tampere University Press -kustantamon toimitusneuvosto ja Väinö Tannerin säätiön hallitus. Tieteen tiedotus ry:n hallitus sekä tieteenalan lukuisat luottamustehtävät. Monet illat vierähtävät puhumassa tutkimukseen kytkeytyvistä teemoista. Yllättävintä Vuorelmalle on ollut aiheen herättämä valtava mielenkiinto. ”Lähipalveluiden katoaminen on niin laajasti jaettu ilmiö. Ihmisten innostus kertoo, että tämä on yhteiskunnallisesti merkittävä teema.”
Tutkimuksen tavoite on konkreettinen: tarjota poliittisille päättäjille ja kansalaisille tietoa, joka vaikuttaa tapaan, jolla lähipalveluiden lakkauttamiseen suhtaudutaan. ”Pyrimme tuomaan tutkimushankkeemme tietoa etäisyyden politiikan vaikutuksista Suomessa eduskuntavaalien 2027 alla poliittisille päättäjille, jotta he voivat ottaa tutkimuksemme löydökset huomioon muotoillessaan vaaliohjelmia”, Vuorelma kertoo.
Hän haluaa haastaa ajatuksen, että keskittäminen on ainoa tie eteenpäin. ”Suurin väärinkäsitys on, että julkisten palveluiden keskittäminen suuriin yksiköihin on luonnonlain kaltainen vääjäämättömyys, johon ei voi vaikuttaa.”
Suurin väärinkäsitys on, että julkisten palveluiden keskittäminen suuriin yksiköihin on luonnonlain kaltainen vääjäämättömyys, johon ei voi vaikuttaa.
– Johanna Vuorelma
Ilmiö koskee kaikkia suomalaisia, ei vain taantuvia paikkakuntia. Lakkautettujen tai lakkautusuhan alla olevien lähipalveluiden edustat löytyvät myös Helsingistä ja Espoosta.
Ilman Emil Aaltosen Säätiön tukea tätä tutkimusta ei olisi olemassa. Apuraha mahdollistaa tutkimusavustajan palkkaamisen useaksi vuodeksi, minkä ansiosta Vuorelma kerää laajan tutkimusaineiston. Se mahdollistaa myös useamman tutkijan lyhytaikaisen työskentelyn hankkeessa sekä koko Suomea koskevan, yksityiskohtaisen tutkimusaineiston tilaamisen. Ilman tätä tukea etäisyyden politiikasta ei syntyisi kattavaa tutkimusta juuri nyt, kun sitä eniten tarvitaan.
Vuorelma on jo suunnittelemassa seuraavaa askelta: hankkeen laajentamista eurooppalaiselle tasolle. Etäisyyden politiikka muokkaa yhteiskuntia kaikkialla Euroopassa. ”Toivon, että lukija oivaltaa, miten etäisyyden politiikka on läsnä myös hänen elämässään, vaikka hän ei ole ehkä aiemmin noteerannut sitä”, Vuorelma sanoo. ”Tutkimus tekee näkyväksi ilmiöitä, jotka ovat ympärillämme, mutta joiden sanoittamiseen ei löydy oikeita käsitteitä.”
Johanna Vuorelma on politiikan tutkija, joka teki päätöksen urasta viimeistellessään gradua. ”Tämän jälkeen muut työurat eivät enää käyneet mielessä”, hän kertoo.
Hyvinvoinnin kasvua –
luovaa tieteellistä tutkimusta tukemalla
© Emil Aaltosen Säätiö 2025