Minja Axelsson tutkii Cambridgen yliopistossa, miten sosiaaliset robotit tulisi muotoilla niin, etteivät ne vahingoita käyttäjiään. Työ on ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Sosiaalinen tekoäly asuu jo miljoonien taskuissa. ChatGPT, Gemini ja niiden sukulaiset keskustelevat, lohduttavat ja neuvovat. Seuraava askel on fyysinen: robotti, joka jakaa saman huoneen kanssasi, lukee ilmeitäsi ja rakentaa yhdensuuntaista tunnesidettä.
PhD Minja Axelsson tutkii Cambridgen yliopiston Leverhulme Centre for the Future of Intelligencessa juuri tätä aihettaja sen eettisiä seurauksia. Tutkimuskysymys tiivistyy yhteen lauseeseen: miten sosiaalisia robotteja voi muotoilla eettisellä tavalla?
Sosiaaliset robotit suunnitellaan kumppanuutta varten. Ne toimivat mielenterveyden tukena, opetuksen apuna tai arjen seuralaisina. Niiden muotoiluun kuuluu persoonallisuus ja hahmosuunnittelu, piirteitä, jotka vahvistavat antropomorfismia eli ihmisen luontaista taipumusta nähdä robotti ihmismäisenä olentona.
”Robotti ei tunne mitään. Tunneside on aina yhdensuuntainen”, Axelsson tarkentaa. ”Silti ihminen voi kokea suhteen hyvin todellisena. Tämä tekee käyttäjästä emotionaalisesti haavoittuvan.”
Haavoittuvuus avaa oven useille riskeille: yksityisyyden vaarantuminen, valvonta, riippuvuus ja manipulaatio. Robotti, joka jakaa fyysisen tilan ihmisen kanssa (kodissa, sairaalassa tai koulussa), kerää sensoreillaan dataa sosiaalisista ympäristöistä tavalla, johon pelkkä sovellus ei pysty.
Axelssonin polku eettisen muotoilun tutkijaksi alkoi Aalto-yliopistossa, professori Ville Kyrkin ohjauksessa. Diplomityön aikana kiinnostus ihmisen ja robotin vuorovaikutukseen syttyi. Väitöskirjatyö Cambridgessa, professori Hatice Gunesin johdolla Affective Intelligence and Robotics -laboratoriossa, osoitti, että robotit todella voivat tukea mielenterveyttä. Samalla heräsivät kysymykset, joihin kukaan ei vielä vastannut riittävästi
”Väitöskirjani aikana huomasin, ettei eettistä tutkimusta ole tarpeeksi, vaikka teknologiafirmat kehittävät sosiaalisia robotteja kiihtyvällä tahdilla”, Axelsson kertoo. ”Alun optimistinen lähestymistapani on kehittynyt nyanssisemmaksi. ”
Tämä kehityskaari heijastaa laajempaa muutosta koko tekoälytutkimuksen kentällä. Räjähdysmäinen kehitys ja aggressiivinen markkinointi ovat vahvistaneet Axelssonin vakaumusta: perustutkimusta tarvitaan, jotta lainsäädäntö ja muut suojamekanismit pysyvät teknologian perässä.
Käytännön työ on osallistavaa muotoilua. Axelsson haastattelee ihmisiä, kerää dataa nettikyselyillä ja fasilitoi muotoilutyöpajoja, joissa osallistujat pohtivat robottien eettisiä ulottuvuuksia yhdessä.
”Jotta robotit palvelisivat yhteiskuntaa, yhteiskunnan täytyy osallistua niiden muotoiluun”, hän perustelee menetelmävalintaansa.
Viime vuonna työ tuotti kolme konferenssipaperia robottien eettisestä muotoilusta. Axelsson esitteli tuloksiaan BritCHI-konferenssissa Cardiffissa ja AAAI/ACM AI Ethics and Society -konferenssissa Madridissa.
Yleisin väärinkäsitys koskee korvaamista. Pelko siitä, että robotti syrjäyttää ihmisen, elää vahvana. Axelsson näkee tämän muotoilukysymyksenä.
”Teknologiaa voi muotoilla monella tavalla. Jos robotti suunnitellaan rooliin, joka tukee ihmistä eikä korvaa, se hyödyttää käyttäjää. Tämä vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä tutkijoiden, muotoilijoiden ja lainsäätäjien välillä.”
Tutkimuksen ensisijainen kohderyhmä ovat robottimuotoilijat, sekä akateemiset että teolliset. Tavoite on tuottaa perustietoa mahdollisista riskeistäja keinoista ehkäistä niitä muotoilun tasolla. Toissijainen vaikutus kohdistuu lainsäätäjiin ja käyttäjiin: mitä tekoälyltä voi odottaa ja mitä ei.
Heinäkuussa 2025 Axelsson valmistui Cambridgesta. Viiden vuoden väitöskirjatyö huipentui seremoniaan, jossa hän käveli viitassa kulkueessa ystävien ja kollegoiden kanssa, polvistui Vice Chancellorin eteen ja kuunteli latinankielistä rituaalia. ”Siinä oli vähän itkun pidättelemistä”, hän sanoo.
Tutkimuksen ohella Axelsson kirjoittaa tieteisfiktiota. Hänen tekstejään on julkaistu Kosmoskynässä ja Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien antologiassa Perinteistä se pienikin ponnistaa. Genrevalinta ei ole sattuma: scifi ja robottietiikka käsittelevät samaa kysymystä eri kielillä.
Rahoituksemme on mahdollistanut Axelssonin postdoc-tutkimuksen Cambridgessa. Ilman sitä työ ei olisi toteutunut.
”Etenkin eettinen ja kriittisesti orientoitunut tutkimus tarvitsee rahoitusta”, Axelsson painottaa. ”Pääsen rakentamaan uraani huippuyliopistossa, jossa opin kollegoiltani joka päivä.”
Seuraava iso kysymys koskee robottien laajempaa yhteiskunnallista roolia, erityisesti valvontaa ja manipulaatiota. Axelssonin viesti on selkeä: teknologia heijastaa yhteiskuntaa, hyvässä ja pahassa. Se, kumpi puoli painaa enemmän, on muotoilupäätös.
Minja Axelsson on PhD, joka työskentelee tutkijana Cambridgen yliopiston Leverhulme Centre for the Future of Intelligence -keskuksessa. Hän on erikoistunut sosiaalisten robottien eettiseen muotoiluun ja tutkii, miten teknologia voidaan suunnitella palvelemaan yhteiskuntaa turvallisesti. Säätiön tuki mahdollistaa osallistavan tutkimuksen, jossa käyttäjät ja muotoilijat kehittävät yhdessä vastuullisempia robottiratkaisuja.
Minja Axelsson: Instagramissa / Blueskyssä / LinkedInissä / Omalta sivustoltaan
Hyvinvoinnin kasvua –
luovaa tieteellistä tutkimusta tukemalla